tiistai, 29. toukokuuta 2012

Pölykapselikalvosinnapit

Tehtävänä oli kalvosinnapit ja mekanismi. Olisin halunnut tehdä mekanismin jossa olisi "jousilevy" ( kuten muistaakseni esim. Kalevalan napeissa on ) mutta en saanut, kun piti harjoitella saranaa.
Inspiraatio muotoiluun tuli miehen uusista vanteista tai "pöykapseleista" kuten anoppi sanoi. Lisänä myös tietenkin vähän mäntää ja kiertokankeakin. Ja sydämenmuotoinen valoaukko, joka on NIIIN söpö kun punainen rubiini loistaa sieltä valoa vasten <3
Takapuolen "levyllä" ei alunperin ollut muuta tarkoitusta kuin mahdollistaa istuttaminen ( rubiinit olivat hionnaltaan aika korkeita, joten jotain piti keksiä kun en halunnut koko pohjaa tehdä paksusta materiaalista ) mutta sitten laitoinkin sinne jotain "spesiaalia". Päälilevy pyörii ja se on vähän kupera jottei varmasti osuisi rubiiniin. Hiersin kiven tosin niin syvään, ettei se varmaan muutenkaan olisi osunut, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Blitzi taisi olla hieman vanhempaa tavaraa, sillä se jätti patinoinnin hieman liian vaaleaksi. Tähän on kuitenkin tyytyminen.
Innostuin jälleen kuvien kanssa, sori...

Innostuin myös mallintamaan, että rullaati rullaati rullaati rei vaan...






Se valoaukko <3 ( kuva on muuten kehnonlainen, mutta valoaukko oli tässä vähäniinkun se pääasia )


maanantai, 28. toukokuuta 2012

Klassikkotyö "Oodi Krysanttirissalle"

Klassikkotyö valmistui hyvissä ajoin ja olen siihen aikamoisen tyytyväinen.
Työssäoppimispaikassa saamani raeistutusharjoitus teki todellä hyvää, sillä ennen viimeistä harjoittelujaksoani en olisi varmaan edes uskaltanut kokeilla tällaista, mutta nyt uskalsin ja hyvä niin.

Tässä työssä ensimmäistä kertaa elämässäni sovitin ja istutinkin kivet omaan työhöni otsaluupin avulla ja huomasin että sellainen olisi ehkä hankittava kotiinkin. Kiviksi valikoitui cubic zirconiat niiden tasalaatuisuuden vuoksi; timanttien koot ja syvyydet voivat heitellä hieman, joten niiden kanssa olisin joutunut tekemään joka ikiselle kivelle sovitteen erikseen, nyt pääsin hieman helpommalla. Tokihan puhtaaksileikkausvaiheessa tulleet lipsut oli hankalampi "hävittää" kun en voinut vaan filssailla yli.

Kivien istutuksessa kaikki meni ihmeen hyvin, ja vain yksi kivi hajosi kun painoin rakeen raekaivertimella väärässä kulmassa ja raeaihio meni poikki. Irrotin vinoon kellahtaneen kiven ja istutin uudestaan. En ollut kuitenkaan huomannut että mokoman taulukin oli mennyt rikki, joten jouduin vielä vaihtamaan koko kiven myöhemmin. Kaikesta huolimatta sain sen vielä sormukseen kiinni. Niihin osiin joihin istutuksia ei tullut, pyörittelin koristeeksi valerakeita. Joitain osia en myöskään saanut sahattua, joten kaiversin niihin "kolot". Ja totesin, että kaiverrukseni kaipaisi hieman hiontaa...

Runko on 1,5 mm paksua 925- hopeaa ja siihen on istutettu pavéistutuksella 36 kirkasta cubic zirconiaa ( koossa 1,3, 1,5, 1,75 ja 2,0 mm ) ja yksi 3 mm cubic zirconia putkeen. Reunat on koristeltu raepyörällä.
Työ on mukaelma Fabergén sunnittelija-kultaseppä Alma Pihlin talviaiheisista töistä.
Pahoittelen kuvien kauheeta määrää ja mahdollisesti suurensuurta kokoa. Innostuin hieman...

Kiven vasemmalla puolella näkyy oivasti rypäs valerakeita








 

maanantai, 14. toukokuuta 2012

Blogitunnustuksii, korviksii, sniikpiikkii

Ihan ekana. Tämä minun vaatimaton pienin bloginturjake sai Liebster Blog- tunnustuksen. Kiitos siitä Ninille!
Seuraavassa tunnustuksen säännöt ja vastineet:

" 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
- Done and done.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Ilmeisesti olen hieman myöhässä, sillä tuntuu että kaikilla suosikkiblogeillani on jo tunnustus :/
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!
- äh, vähänkö harmittaa kun tää jäi nyt jakamati. Pahoittelen. Internetti on varmaan täynnänsä hyviä blogeja, mä vaan en oo löytäny niitä kaikkia. "

Ja sitten aikaansaannoksiin. Nämä tässä on korvikset. Eikä mitkä tahansa korvikset, vaan korvikset prisurilukolla. "Mikä prisurilukko?" te kysytte. No se on tuo saranamekanismi tuossa, tunnetaan myös "venäläisenä korvakoruna" ( eiku... ) ne on ihan tosi kätsy avata ja sulkea yhdellä kädellä. Näiden tekemiseen meni käytännössä koko vuosi. Tuo sarana oli helllllvetillinen. Aloitin nämä uudestaan ja uudestaan, yhden saman virheen tein jopa kaksi kertaa! "Miten se on mahdollista?" kysytte te "Eikö virheistään pidä oppia?" Pitää. Ja minä opin. Eiku hetkinen... mikähän se virhe nyt taas olikaan...

Kerran huuhtelin myös motivaation hetkeksi kirjaimellisesti viemäristä alas kun olin jo saanut lukot siihen vaiheeseen että oli vain niittauksen vuoro, ja floooosh, pudotin toisen taustaosista käsienpesualtaaseen. Ja kyllä, tongin lattiakaivon, mutta virta oli vienyt taustaosan jo mennessään. Että olkaahan hyvät vaan, vesilaitoksen sedät! Siinä ne nyt kuitenkin ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului vielä neljä putkiin istutettua synteettistä rubiinia, mutta kaiken mennessä tuhannetta kertaa läskiksi totesin, että ehkä on parasta vaan pitää se simppelinä. Onhan ne nyt ainaki kiillotettu...



Ja sitten otsikon "sniikpiik"-osuus, joka pitää sisällään kuvan klassikkotyöstä. Tällaista on tulluna ähellettyä viimepäivät, ja vielä muutamia päiviä eteenpäinkin...



perjantai, 4. toukokuuta 2012

Mietteitä kultasepänalan opiskelusta ja pääsykokeista yms.

Tänään pidetyt kultasepänalan ja metallikalusteartesaanien pääsykokeet, joita olin valvomassa, innostivat tähän kirjoitukseen.
Heti alkuun haluan painottaa että seuraava julkilausuma on aivan minun ikiomaa mielenvilinääni eikä minkään muun tahon virallinen kanta. Ettei tule ongelmia Salpauksen henkilökunnan kanssa :-D

Ensin haluan antaa ohjeita seuraavan vuoden edellämainittujen linjojen pääsykokeisiin Koulutuskeskus Salpaukseen tuleville.
Ensinnäkin, valmistautukaa hyvin. Jos asutte kaukana Lahdesta kannattaa miettiä onko parempi matkustaa pääsykokeisiin aamulla kotoa vai esimerkiksi yöpyä lähempänä jotta aamulla saa nukkua kunnolla ( jos nyt jännitykseltään saa koko yönä nukuttua.. ) Yrittäkää syödä aamulla hyvin ( aamupalanhan sanotaan olevan päivän tärkein ateria ) ja muistakaa pukea vaatteet päällenne ( viimeinen oli lähinnä siksi kun muuten lause olisi kuulostanut tönköltä)

Tee ennakkotehtävä huolella ja muista ottaa se mukaasi pääsykokeisiin. Ennakkotehtävän lisäksi muista ottaa mukaasi KAIKKI ne tarvikkeet jotka on lueteltu pääsykoekutsun mukana tulleessa "lähetteessä". Niitä ei ole sinne huvin vuoksi laitettu, vaan saatat ihan oikeasti tarvita niitä saksia siellä kokeessa. Tarkista lista monta kertaan edellisenä päivänä ja sen lisäksi vielä viimeisenä ennen nukkumaan menoa, sekä ensimmäisenä aamulla ennenkuin lähdet kokeisiin. On kurjaa valvojana kun kokelas sanoo itse kokeissa ettei ole saksia. Meillä ei periaatteessa ole siellä ylimääräisiä saksia tai ylimääräisiä kyniä, sillä oletetaan että ne on kokelaalla mukana, ja meitä on edellisissä kokeissa kehotettu sanomaan unohtaneille että tehtävä pitää sitten tehdä repien. Tälläkertaa luokasta löytyi yhdet sakset, mutta ei niitä kerennyt kuin yksi henkilö käyttämään. Lisäksi tarvittavien työvälineiden puuttuminen kertoo jo jotain itse hakijasta... Ottakaa ne tarvittavat välineet siis mukaan. On ikävä olla kokeissa julmuri, mutta säännöt on säännöt.

Saavu paikalle ajoissa ja ole oikeassa paikassa. Ihan ensin ilmoittaudutaan saapuneiksi jonka jälkeen kokelaat ohjataan luokkiin. Tehtävien tekeminen aloitetaan tiettyyn aikaan, aloitus voi myöhästyä muutamalla minuutilla jos opettajat päättävät pitää lyhyen briiffauksen päivään ( kuten tänään ) Meitä "valvojia" on kuitenkin ohjeistettu pysymään mahdollisiman hyvin aikataulussa ja jokaiseen tehtävään on varattu tietty aikaraja. Jos kokelas tulee itse myöhässä, se aika on tehtävän tekemisestä pois.

Muista käydä haastattelussa kun sen aika on.

Muista merkitä jokaiseen tehtävään nimesi ja kokelasnumerosi.

Lue tehtävänanto hyvin. Jos sanotaan että piirrä mustavalkokuva, niin se tarkoittaa että pitää piirtää mustavalkokuva. Siis ilman värejä. Kysy rohkeasti jos tehtävänannossa on epäselvää, mikään kysymys ei ole tyhmä.

Jos et saa jotain tehtäväpaperia tai materiaalia, avaa suusi ajoissa. Siis heti. Me valvojatkin ollaan vain ihmisiä, ja ollaan siellä "teitä varten". Me halutaan että te onnistutte.
___________________________________________________________________________

Seuraavaksi haluan sitten oikaista/kommentoida muutamaan väitettä jotka kuulin tänään ohimennen:

" Lahden koulussa keskitytään enemmän muotoiluun kuin Tyrväällä."
Ei pidä paikkaansa, jos puhutaan Koulutuskeskus Salpauksesta jonka pääsykokeet oli siis tänään. Molemmista kouluista valmistuu kultasepänalan artesaaneja, eli koulutuksen ainakin pitäisi sisältää ihan samoja asioita. Toki meidänkin opiskeluun kuuluu suunnittelua, mutta pääpaino on kuitenkin tekniikoiden opiskelussa. Epäilisin että edellämainitussa kommentissa oli sekoitettu Koulutuskeskus Salpaus Lahden muotoiluinstituuttiin ja muotoilun koulutusohjelmaan, jossa opiskelu kestää 4 vuotta ja on siis ammattikorkeakoulutasoinen. Heidän opiskelustaan olen saanut sellaisen mielikuvan, että suunnittelua on paljon enemmän kuin "meillä." Samassa rakennuksessa kuitenkin sijaitaan, "muotsikka" vaan kerrosta alempana. On kyllä tullut usein muotoilijoiden töitä ohimennessä ihailtua, joten jos muotoilupäätä löytyy niin sinne.

" Lahden koulussa on huonompi ilmapiiri kuin Tyrväällä ja Tyrväällä oli jotenkin se ympäristö semmonen rauhallinen ja..." ( en kuullut loppua kun kävelin ohi tarjotin kourassa )
En tiedä Tyvään ilmapiiristä kun ei ole kokemusta ( todennäköisesti kuitenkin hyvä? ) , mutta meillä on ainakin ihan mukavaa. Venäjän luokkaretkikin taannoin meni tosi hienosti ja meillä on varsin rattoisaa iltapajoissa yhdessä.
Jos nyt jotain "eroa" haluaa näistä väkisin etsiä, niin meidän kouluun, luulisin, hakee enemmän pääkaupunkiseutulaisia kun taas Tyrväällä voisin kuvitella olevan enemmän porukkaa ympäri Suomen. Tämä on kuitenkin todella vahva mutu-tuntuma ja voin erittäin hyvin olla väärässäkin. Ja sitäpaitti, on meidänkin luokalla ihmisiä paitsi Helsingistä myös Turusta, Tampereelta, Hyvinkäältä ja jopa Lappeenrannasta...
Ja ympäristö -hmm- meidän koulu sijaitsee Lahden keskustassa, joten aika vilkastahan siellä tuppaa olemaan, oikea betonih*****i, jos haluaa negatiivisen sanan etsiä ( ja jos positiivisen, niin ainakin kaikki on lähellä. Ihan kaikki. Kaupunginsairaalakin. ). Tyrvään sijannista olen kuullut vain "huhuja" ja olen antanut kertoa itselleni että ympäristö olisi mukava ja "maalainen" ( siis hyvällä tavalla ) joten on siellä varmaan luonnonrauhallisempaa kuin meillä.Se on kuitenkin ihan makuasia mistä tykkää...

"Salpauksessa on kauhea kiire eikä aikaa tehdä omia juttuja ollenkaan."
Meillä saa toteuttaa itseään juuri ihan niin paljon kuin haluaa. Toki annetut tehtävät täytyy tehdä, mutta omille töille jää aikaa kun kaksi kertaa viikossa koulun ovet ovat auki iltakahdeksaan ja paikalla on valvova opettaja jolta kysyä neuvoa. Lisäksi opettajat ovat aika joustavia sen suhteen, mitä missäkin työssä tekee -kunhan opeteltava tekniikka tulee opiskelluksi.


" Tyrvään koulu on parempi/huonompi kuin Salpaus. Kumpaa koulua itse suosittelisit? "
Itse opiskelen siis Salpauksessa, joten en voi Tyrväästä juurikaan kokemusperäistä faktaa kertoa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että kannattaa käydä, jos mahdollista, molemmissa kouluissa tutustumassa ja hakea siihen josta jää paremmat "fiilikset". Molemmat koulut on varmasti yhtä hyviä ja molemmista valmistuu varmasti sekä tosi hyviä, hyviä että vähemmän hyviä kultasepänalan artesaaneja.Edelleenkään, en tiedä Tyrvään koulun opettajista, mutta meidän opettajat on ainakin motivoituneita ja taitavia. Lisäksi heistä löytyy ilahduttavia eroja: siinä missä yksi tykkää tehdä asioita mahdollisimman pitkälle käsityönä, tekee toinen mahdollisimman paljon koneilla. Lisäksi muotsikan puolelta löytyy hyviä tyyppejä joilta kysyä neuvoa.

Tuntuu että jostain syystä nämä kaksi koulua asetetaan usein jotenkin vastakkain kun kultasepänalan koulutuksesta puhutaan, ja usein kuuluu koulujen oppilaiden morkkaavan toista oppilaitosta. En tiedä mistä tämä tora oikein on lähtöisin tai johtuu, mutta itse olen yrittänyt olla lähtemättä moiseen touhuun. En ole koskaan käynyt Tyrväällä enkä ole tavannut yhtään Tyrvään opettajaa tai oppilasta, joten en voi heitä haukkuakaan. Olen nähnyt sekä joitain Tyrvään opiskelijoiden töitä että ( yllättäen! ) "meidän koulun" opiskelijoiden töitä ja voin sanoa että molempiin luokkiin mahtuu niin todella hyviä kuin hyviä ja myös vähemmän hyviä töitä ( tämä blogi on oiva esimerkki jälkimmäisistä :P ) Mielestäni kultasepänalaan liittyy varmasti jo tälläkin hetkellä ihan riittävästi toimijoiden välisiä jännitteitä ( huomatkaa taas älyttömän hieno ilmaus! ) joten mielestäni närää on turha kylvää yhtään enempää. Oppiminen on mielestäni kiinni motivaatiosta eikä opiskelupaikan sijainnista. Aamen.

maanantai, 23. huhtikuuta 2012

Elonmerkki

Tästä pain-in-the-ass- työstä ei pitänyt ikinä julkaista kuvia, mutta täytyyhän tännekin jotain välillä tarinoida ettei ihan pääse blogi kuolemaan.
Kyseessä on asiakastyö jossa princesshiotut prasioliitit on kotoisin asiakkaalta ja kirkkaat safiirit on lisätty koulun varastosta. Nämä vastustivat ihan tosissaan, eikä ne kyllä edusta parasta osaamistani millään tavalla ( toivottavasti ) Jos nämä ei olis valmistuneet jo muutenkin myöhässä niin olisin purkanut koko hässäkät ja tehnyt uudestaan. Harmittaa.
Neliönmuotoiset kivet vaan on niin v-mäisiä istuttaa, ja maku meni viimeistään siinä vaiheessa kun oman mokan vuoksi jouduin toisen korvisten kivistä irrottamaan kun olin mitannut "keskitangon" pituuden väärin ja sitä piti lyhentää kesken kaiken. Eihän siitä itsututsreunasta sitten siistiä tullut. No, siinä ne nyt on.






 Vielä rästitöistä olis valmistumatta prisurilukkokorvikset, jotka ovatkin jo suht hyvällä mallilla; enää hionta, kiillotus ja mekanismin niittaus ja ne olis valmiit. Ellei sitten taas tapahdu jotain...
Tämän viimeisen jakson agenda on ollut klassikkotyön tekeminen ja miesten korut. Miesten koruissa piti suunnitella kolmen korun sarja miehelle ja yhden korun piti olla kalvosinnapit, jotka myös valmistetaan.
Klassikkotyö taas on meidän koulussa yleensä toisella vuositasolla tehtävä työ jonka "innoittajana" toimii jokin kultasepänalan klassikko joka "nykyaikaistetaan". Ennen korusta tehtiin lähes suora kopio mutta nyttemmin opetussuunnitelman muututtua kurssiin on ympätty myös tuotesuunnittelua joten korusta täytyy siis muokata "omanlaisensa". Tehtävänanto on sinänsä aika salliva, sillä ilmeisesti riittää että alkuperäisestä korusta ottaa omaan työhönsä esimerkiksi jonkin mekanismin tai tekniikan. En aio nyt paljastaa mitä olen suunnitellut, mutta voin sanoa että mopo taisi jälleen karata käsistä. Pahemman kerran.

torstai, 16. helmikuuta 2012

Työharjoittelua

Työharjoittelun hedelmiä:
Harjoittelin jälleen sitä raeistutusta.
Sormukset 500 palladium ja pienemmässä 29kpl suuremmassa 40 kpl briljanttihiottua timanttia, laatuluokkaa ö.


perjantai, 3. helmikuuta 2012

Kaameita tarinoita repussa mulla

Sepustusta ammattiosaamisen näyttötyöstä.
Tehtävänä oli siis valmistaa rintakorun putkilukkomekanismi. Olin saanut joulupukilta lahjaksi akryylikameen ja keksin että tässähän sitä voisi oivasti hyödyntää. Homma karkasi siis käsistä täysillä, olisi nimittäin riittänyt että olisi tehnyt vaikka vaan laatan, johon olisi kiinnittänyt mekanismin. Mopo karkasi ja tässä on tulos.

Mekanismi iis 585 kultaa ( koska käskettiin ) muu koru hopeaa ja keskellä akryylikamee. Tai camé. Tai camée. Tai kaamee, niinkuin minä sanon.






Putkilukko lähikuvassa. Vasemmallaolevasta pallerosta vetämällä sisäputki siis ulostautuu, jolloin oikealla näkyvä neula pääsee pujahtamaan putkessanäkyvästä hahlosta vapauteen. Ainevahvuudet on 0,5mm ylöspäin.



Koska kameekoruissa on useimmiten myös riipuslenkki, halusin sellaisen omaankin koruuni. Ja siinä se töröttää.


Rintakoru-in-action



Molemmat mekanismit. Kameen selkäpuoli on siksi niin törkyisen näköinen, kun en oikein sisäistänyt kunnolla lukemiani ohjeita ja jouduin hiomaan kameeta matalemmaksi. Onneksi kyseessä oli "vain" akryylikamee, eikä sellainen "oikea". Kamee kiinnitetään siis perinteisesti kehykseen takapuolelta. Tässäkin kuvassa oleva lanka voidaan ihanihan perinteisesti tinata tai sitten kuten nykyaikana, liimata paikalleen. Tämän lisäksi kehyksestä pitäisi nostaa ( mikäli ymmärsin oikein) pienet "rakeet" tai kynnet tms. pitelemään kameeta paikoillaan, mutta minen semmoseen hommaan alkanut. Olisin kuitenkin survaissut vaan kaivertimen kameesta läpi ja siinä sitä sitten oltaisiinkin oltu.

Olen työhön "ihan ok tyytyväinen", sillä en olisi ikimaailmassa uskonut että saan aikaan ihan oikean mekanismin. Putket oli pieniä ja niiden juottamisessa piti olla tarkkana, samoin myös siinä vaiheessa kun juotin kultaista mekanismia kiinni hopeiseen, paljon juotoksia sisältävään koruun. Sulatin em. toimessa molemmat puolet (sekä putkilukkopuolen että neulasaranapuolen) kertaalleen. Lisäksi kaksi koristepalloa lähti irti. Niitä palleroita irtosi myös lisää pitkin projektia, usein juuri loppukiillotuksen jälkeen.